Kävin maanantaina sosiaaliohjaajan luona, juttelemassa tulevista mahdollisista palvelun jatkoista. Suomeksi siis kävin päivittämässä kun tilannetta, ja katsotaan jatkuuko tukihenkilöpalvelu. (Mulla käy kotona kaksi kertaa viikossa tukihenkilö. Ennen tätä koronaa tehtiin ruokaa, siivottiin, leivottiin…) Kuitenkin juteltiin ja päätettiin, että koska mun toimintakyky ei oo noussu puolentoista vuoden aikana tällä palvelulla, me etsitään uusia keinoja jotka palvelis mua ja mun tukitarpeita. Tukihenkilöt jatkavat kuitenkin nykyisen sopimuksen mukaan kesäkuun loppuun asti. Sen jäkeen mulle haetaan kokemusasiantuntijaa, jolla ois samat diagnoosit kuin mulla. Ja mun sosiaaliohjaaja epäilee, että mulla saattais olla ADD. Olin vähä kuin puulla päähän lyöty. Mullako tarkkaavaisuushäiriö? Joten mua auttavalla kokemusasiantuntijalla pitäis olla sekä bipo että ADD.

Ensin ajattelin, ettei oo totta. Mut juteltuani sosiaaliohjaajan että äidin kans rupesin tutkii asiaa. Tein jopa suuntaa-antavan testin, yli 70 pinnaa. Ja hoitajan kautta eilen laitoin pyynnön, että pääsisin tutkittavaks mahdollisesta ADDstä. Pelkkä bipo on jo tarpeeks rankka asia hyväksyä, joten jos siihen vielä lisätään tarkkaavaisuushäiriö, niin tiedän että sairauksien hyväksyminen vie paljon aikaa. Ne vie nytkin. Oon vasta 26v ja mulla on sekä fyysisiä että henkisiä sairauksia. Pääasiassa oon sinut sydänvian ja migreenin kanssa, mutta parantumaton mielialahäiriö tuottaa ajoittain vaikeuksia.

(Sen ajan, mitä oon tänne kirjoittanu, niin oon heilutellu jalkoja. Teen niin nykyään aina, hups.)

ADD ei äidin mielestä ois iso asia. Mun perheessä nimittäin on ADHDta. Onneksi mut kuitenkin hyväksytään juuri näin, oli mulla diagnooseja tai ei. Oon ennen pitäny diagnooseja pahoina asioina, en enää. Nykyään ne vaan helpottaa avun saamista. Ja hei, vaikka mulla oiskin ADD, oon sama ihminen.

En kuitenkaan kykene vielä asumaan täysin itsenäisesti, siksi käy tukihenkilöt (kesäkuun loppuun asti). Sen jälkeen aloitetaan kokemusasiantuntijan käynnit, jotka kestää aluksi 3kk et katotaan, miten lähtee asiat rullaa. Hän myös altistaa mut tekemään asioita, jotka on ahdistavia. Kuten iiiiso kauppa ja bussit. Jossain kohdin mulle haetaan Kelan myöntämää toimintaterapiaa, koska mulla on toiminnan ohjauksessa jotain pielessä. Samalla haetaan yksilöterapiaa, joka tulee olemaan rankkaa.

Silti mä häpeän ajoittain mun rajoitteita. Osa on fyysisiä ja osa mun päässä. Mä en kuitenkaan mahda näille mitään, joten toivotaan että terapiasta ois apua 🖤

~ Hilda