Yep, on aika taas vinkua syksystä. Ei vaan, en vaan keksi mitää hyvää koko vuodenajasta. Pimeetä (okei, NYT on valosaa mut enivei), märkää ja harmaata. Ja minut tuntevat tietää, kuinka paljon ”rakastan” harmaata ja ruskeaa väriä…. noup. Mä tiedän, että syksy on värikäs ja blaablaablaa, mutta mä en vain näe sitä samoin. Mulle se vuodenaika on vaan märkää, paskaa, kuolleita lehtiä jalat täynnä ja sanoinko jo, että ihan hanurista?

Joo, syksyn värit on ihan okei… mut se veden määrä on jotakin järkyttävää. Sitä paskaa tulee taivaan täydeltä ja väkisin tulee yleistäen meikatut naiset ja naisenalut mieleen. MITEN ne meikit pysyy naamassa, jos sataa? Tätä en ymmärrä. Meinaan mulla lähtee rajaukset (joita harvoin teen, mut se ei ollut pointi) kälppimään, kun vähänkin käsi osuu tai ees aattelee vievänsä käden lähelle silmää 😀 Ja estemäiset eyelinerit on enemmän hanurista kuin syksy! (Ehkä siks käytänkin vain tussia….)

Aika monella muullakin syksy ahdistaa, ainakin mitä oon lukenu. Monessa Facebookin vertsikkaryhmässä ihmisiä ahdistaa pimeys ja märät ilmat, puhumattakaan että on viileetä tai jopa kylmä. Okei, se on pukeutumiskysymys, mutta jos tyylistään (mun tapauksessa sekametelisopasta) haluaa pitää kiinni, niin farkut ja huppari ei oo aina se vaihtoehto. Mä rakastan hameita, jos ette oo facen tai instan puolella sitä huomanneet…. Hehe 😀 Niin, mä tarkenen ihan hyvin mekolla ja paksuilla sukkiksilla. En oo yhtään legginssi-ihmisiä, siis enää…. ja tähän sopisi hyvin hymiö, joka peittää pärstän.

~ Hilda

Psst. Hyvät syksyt kuitenkin.