Heido.

Toukokuussa viimeksi oon postaillu jotain, mut syitä on monia. Yksi syy on kuumuus, toinen matalakiito ja kolmas jaksaminen joka linkittyy toiseen syyhyn. Oon koittanut ylläpitää uutta instagram- tiliä, mutta huonolla menestyksellä. On asioita jotka ennen kiinnosti ja nykyään ei jaksa edes aloittaa.

Laiskuus? Tuskin. Masennus? Mahdollisesti. Ja tää ei ole semmoista ”pikku masennusta” josta ihmiset puhuu, kun elämä potkii. Tää on lamaavaa, turhauttavaa ja ärsyttävää. Mitään ei jaksa tehdä, vaikka ois pakko. Tekemisen jälkeen voimat on niin loppu, että esimerkiksi ruuan tekeminen vie loput voimat.

Rehellisesti mua vituttaa olla joskus minä. Mä haluaisin käydä töissä enkä olla yhteiskunnan taakka. Mä haluaisin jaksaa pitää huolta mun fyysisestä terveydestä, mut ensin mun on saatava pääkoppa kuosiin. Ja se ei oo mikään tahdonvoiman alainen asia. Jos ois, mä kävisin töissä, urheilisin ja söisin oikein. Painaisin 20kiloa vähemmän kuin nyt ja kykenisin asioihin, jotka nyt tuottaa haasteita.

Mä todella haluaisin työskennellä päiväkodissa tai muussa, jossa ollaan lasten lähellä. Haluaisin jaksaa urheilla tai yleensäkin huolehtia fyysisesti itsestäni. Söisin kuten on hyvä asia ja nukkuisin eri tavoin. Mutta hitto vie ei, se ei oo niin helppoa kuten moni ajattelee. Mä en kykene vielä edes neljään tuntiin viikossa. En jaksa urheilla koska rapakunto ja huono psyykkinen terveys. Syön huonosti, vähän ja epäsäännöllisesti. Varsinkin näin helteillä ei tee mieli mitään syömistä. Nukkuminen on miten unimasa hoitaa hommansa.

Mua ärsyttää, kun kuulen kommentteja mun painosta. Jos oisin paksunahkainen, en välittäisi – mut oon liian herkkä. Jos kuulen niitä, mä alan kelata mielessä mitä keinoja on laihduttamiseen. Pahimmillaan mä oon kolme päivää syömättä hyvin, koska päässä pyörii laihdutus. Tänä aikana en kykene kuuntelee omaa järkeä, että syömättömyys ei ole ratkaisu. Toisinaan itkeskelen omaa painoa, joka on noussut muutaman vuoden aikana 20 kiloa. Johtuu sekä lääkityksestä että omasta syömisestä. Mut hitto, jos ei oo hyvää sanottavaa, niin pitäisi osata olla hiljaa.

Ehkä ensi kerralla sanon jotain positiivisempaa, nyt oli tämmöinen negatiivissävytteinen oksennus. Toivotan silti hyvää kesää ❤️

~ Hilda