Hellurei!

Mä en tiedä, mistä alkaisin kirjoittaa. Facebook ja Instagram ollu nyt lyhyiden kuulumisten infoväylä. (Mikäli et tiennyt, niin ihan vaan Facebookin haulla ”Bipopään päiväkirja” löytyy. Instagramin puolella nimimerkki vaihtui nimeen hulluinen eikä vanha näin ollen toimi.) Muissa sosiaalisissa medioissa en oo blogin ajatuksella vaan ihan henkilökohtaisessa elämässä.

Oon kyllä harkinnut liittymistä mun alter egollani Vero- sovellukseen, mutta en nyt tiedä onko mun juttu, miten se toimii ja näin eespäin. Ehkä kokeilen, ehkä en. Voinen paljastaa, että joskus kokeilin sitä mut oli hiukan erilainen Instagramiin verrattuna, että jätin sen sikseen. Joskus voisin toisaalta yrittää uusiksi. Nii jos kiinnostaa.Nykyään mun kiinnostus sosiaaliseen mediaan on laskussa. Käyn Facebookissakin vain kyyläämässä omia muistoja ja kavereiden juttuja. Asioilla on myös varjopuolensa. Moni kertoilee, miten Aino Ilmari pääsi just ripille, lapsiakin tulossa toinen kolmas neljäs, harrastuksesta tulee ammatti… You name it.

Kyllä, kateus. Oon kateellinen heille, joilla menee hyvin. Oli se sitten somen luoma illuusio tai tosiasia. Mä koen kateutta, koska mun some on räjähtänyt sillisalaatti, eikä mun elämässä oo mitään maininnan arvoista asiaa. Siltikään, en oo kateellinen perheellisille (oon nimittäin vapaaehtoisesti lapseton).

Koen olevani vain kakkosluokan kansalainen, koska en oo työelämässä. Itse asiassa mulle just kirjoitettiin 8kk lisää kuntoutustukea (ootan jännityksellä, hylätäänkö vai ei). Koen olevani hyödytön, koska en tee töitä. Koen olevani huonompi, koska mä kulutan mielenterveyden palveluita. Nimenomaan kulutan.

No, ehkä tää tästä.

~ Hilda