Lyhyt ja merkityksellinen kysymys. Multa on kysytty tätä, ja mietin jo kertovani ”ihan hyvin”, mutta onko se koko totuus? Ei. Mulla ei mene ”ihan hyvin” mikä on ainakin mulle klassikkovastaus, jos kysytään kuulumisia  Mutta menee sinänsä hyvin, vaikka se ei ole koko totuus. Ja on asioita, joita häpeän mutta en kerro tietenkään kaikkea täällä, koska se on liian henkilökohtaista.

Henkisesti menee vaihtelevasti. On kausia, kun kaikki menee päin persettä ja olo on epätoivoinen (viimeksi eilen oli epätoivoinen fiilis). Ja sitten on kausia, kun asiat sujuu kuten odottaa. Nyt joudun vielä odottaa, milloin pääsen tutustumaan KSEY:n Kissatalolle, koska mulla on mahdollisuus aloittaa avotyö siellä.

Sana TYÖ pelottaa. Se ahdistaa ja  kauhistuttaa, samalla kun odotan sitä. Miksi? Koska oon ollut muistaakseni nelisen vuotta kotona (syynä mielen hajoaminen), joten työn aloitus on iso muutos. Sitä paitsi, mä en pystyisi aloittamaan 8h/pv viisi päivää viikossa. Se ei ole mitenkään päin realistista. Lääkärin lausunnossakin lukee, että mulla on vaara ylikuormittua. Osittain johtunee mun tavasta innostua asioista liikaa. Ja osittain johtuu mun pääkopan sisällöstä. Sitä paitsi, mun voimavarat on merkittävästi vähentyneet verrattuna 10 vuoden takaiseen tilanteeseen.

Tarkoitus tänä vuonna olisi tarkoitus myös aloittaa sosiaalinen altistuminen joukkoliikenteessä. Suomeksi sanottuna mä harjoittelen mun kokemusasiantuntijan kanssa bussilla ja junalla kulkemista. Se pelottaa myös, mutta suhtaudun asiaan optimistisesti.

Ehkä elämä vielä voittaa ❤️