Heinäkuussa viimeksi, hurraa minä. Olen siitä pahoillani. Mun päivitykset on kuitenkin saatavilla eri somekanavissa; Facebookissa tällä nimellä Bipopään päiväkirja sekä instagramissa mielialakeiju. Kiitos ymmärryksestä! En kuitenkaan kuoppaa blogia kokonaan, on pakko vain pohtia mitä teen jatkossa. Tässä kuitenkin tämänpäiväinen Instagram- pohdinta!

Isoin muutos viime kerrasta on kokemusasiantuntija. Edellinen joutui lopettamaan ja mahdollisesta uudesta korvaajasta ei ole vielä tietoa. On myös mahdollista, että uusi henkilö on tuetun asumisen ohjaaja. Odottelen josko saisin joko uuden kokemusasiantuntijan tai sen ohjaajan.

Toinen iso muutos on tosin tulevaisuudessa, mutta sosiaaliohjaajan kanssa on sovittu, että katsotaan mulle avotyöpaikka. Oletan, että aloitan jo joulukuussa, mutta asiasta ei ole vielä varmuutta. Se asia stressaa, koska oon kokeillut avotyötä kolmessa eri paikassa ja kaikki mennyt perseelleen. En ole kovin luottavainen omiin kykyihini, juurikin noiden paikkojen epäonnistumisen takia.

Mua stressaa mun todella huono muisti. Kerrankin olin lauantaina luvannut mennä aamukahville mun vanhemmille enkä mennyt (tosin hekään eivät muistaneet, heh). Luojan kiitos, saan aina kunnon lapulle hoitajan/lääkärin ajat ja niiden lisäksi muistutusviestin puhelimeen, jossa on osoite ja kellonaika. Onneksi muistan hoitajan huoneen.

Ahdistuskaan ei ole jättänyt mua rauhaan, mutta mä sain tarvittavan lääkkeen pahoja kohtauksia varten. Saan syödä niitä korkeintaan kahdesti viikossa, mutta niiden olemassaolo on myös helpottavaa. Niiden lisäksi mulla on kaksi bändiä, joita kuuntelen kun on paha olla vaikka kuuntelen niitä muutenkin: Amaranthe ja Halestorm.

Viime hoitajakäynnin yhteydessä tehtiin ahdistuskysely, mikä näytti ihan kiitettävän pistemäärän. Samankaltainen kysely masennuksesta sen sijaan näytti keskivaikeaa. Enkä ihmettele, siltä myös tuntuu. Keskittyminen on ihme kyllä nykyään aiempaa helpompaa vaikka tarinoiden kirjoittaminen ja kirjojen lukeminen ei vielä luonnistu. TV-sarjojen ja leffojen katseluun riittää keskittyminen, mutta ei joka päivä. Sen sijaan keskittyminen riittää siihen, että kokoan palapeliä musiikin kuuntelun ohella. Videopelit illalla on myös hyvä keino paeta mun arkea. Päivät menee hitaasti, mutta kotitöiden aloittaminen on tuskallisen hankalaa.

Mulle on ehdotettu kirkasvalolamppua, oisko kenelläkään mitään kokemusta asiasta? Pistä viestillä, jos tahdot kertoa, kiitos.

Mitä sulle kuuluu? Vaikuttaako syksy sun mielialaan?