Heip.

Tuli instaa päivitellessä mieleen lukeminen ja kirjoittaminen. Mun kaksi intohimoa kautta aikojen. Okei, kuulostinpa vanhalta. Vaikka tottahan se on. Oon aina lukenut ja kirjoittanut, niin kauan kun muistan. Aina nenä kiinni painomusteessa tai kynä kädessä vaikka nykyään kirjoitankin tietokoneella. Silti.

Mä uskon, että rakastaisin lukea 50 Shades of Grey- trilogiaa, koska ykköskirja on luettu ja ois vääryys jättää kakkos- ja kolmoskirja lukematta. Myönnän, ykkösosa tuli luettua yli kaksi vuotta sitten, mut jatko edelleen lukematta. Jonain päivänä mä vielä luen kirjoja enemmän kun kirjan vuodessa.

Rakastan uppoutua tarinoiden vietäväksi. (Ja sama asia pätee elokuviin sekä TV- sarjoihin, tarinat vie mennessään.)

Yksiä lempikirjasarjoja kautta aikojen on Sookie Stackhouse (josta siis tehty True Blood– televisiosarja) ja Taru Sormusten Herrasta. Niiden lisäksi olen lueskellut paljon Harlequin– kirjoja, fantasiaromantiikkaa sekä rutkasti sekalaista siltä väliltä. (Ja jotka ei tiedä, niin Harlequin- kirjoihin liittyy kaikenlainen romantiikka.) Ainoa kirja, jota en kyennyt lukemaan hetkessä, on Kuin surmaisi satakielen. Todella jähmeää tekstiä, en pitänyt mutta kaikesta ei voi tykätä. Heh.

Lukemisen lisäksi rakastan kirjoittaa tarinoita ja runoja. Pääasiassa on romantiikkaa ja joitain tekstejä, joiden alkuperäinen idea on kadonnut jonnekin. Tai no, rakastaisin kirjoittaa, lukea ja katsella elokuvia/tv-sarjoja mikäli mun keskittymiskyky antaisi myöden. Nykyään pystyn keskittymään ihme kyllä palapeliin, jossa on 1000 palaa ja kannessa on jokunen minion- hahmo. Joten koska mä kykenen tekemään tuhannen palan palapeliä, uskon että kykenen jonain päivänä kirjoittamaan, lukemaan tai keskittymään katselemaan jotain mahtavaa.

Tätä nykyä keskittymiseni menee tosiaan palapeleihin, musiikkiin ja hävettävää kyllä, videopeleihin. Käytän keskittymisen rippeet mieluiten johonkin mukavaan kuin että yritän väkisin keskittyä johonkin, mikä ei nyt onnistu. Se turhauttaa. Oikeasti.

~ Hilda