Kevät, tuo ihana ja kamala vuodenaika. On kivaa, kun valoa tulee lisää mutta se äkillinen kuumuus kämpässä on kaikkea muuta kuin mukavaa. Tälläkin viikolla koira pyysi päästä parvekkeelle ja ymmärrän sen, on niin kuuma. Kevät tuo samalla huonon puolen ihmisistä, kun mun kulmilla on taas heitelty leivänpalasia pitkin kävelyteitä ja ojia. Tietenkin ahne koira syö sen heti, ja ei ois eka kerta, jos koira kuolee myrkytettyyn leivänpalaan. Valitettavasti.

Tänään sitten menin ja katselin netistä kuonokoppaa koiralle, eikä hinta ollut paha. 20€ kopasta, joka estää sitä syömästä kaikkea paskaa maasta on halpa henkivakuutus. Pystyisin maksamaan enemmänkin, jos sillä estän Rikua kuolemasta myrkytettyyn leivänpalaan. Oon muutenkin laittanut tohon rakkaaseen (ja sen tuhoamiin tavaroihin) rahaa kivan summan. Kuten koiranpeti, mun sohva, petauspatjan, kaksi nojatuolia, leluja, Thundershirt ja jykevä metalliportti. Tuohon kun lisää kuonokopan, nii ei luoja.

Ja tuossa 20.4 tuli vuosi täyteen yhteiseloa. Vasta vuosi ja se on näyttänyt mulle pahimmat puolensa. Silti, se on äärettömän rakas piski ja luovun siitä vasta, kun on täysin pakko ja kaikki muut keinot on kokeiltu. Sen tuhovimma tuli yllätyksenä mulle, sillä ensin ei mitään ja yhtäkkiä se räjäytti petinsä. Sen jälkeen tuholainen iski kyntensä kirjaimellisesti muihin asioihin, kuten sohvaan. Ensin suljin parhaani mukaan sen pois mun olohuoneesta (eteisen ja olohuoneen välillä ei oo ovea), mutta Riku pääsi tuhoamaan sohvan. Sain sitten hankittua mustan metalliportin, jonka läpi tai yli se ei pääse. Portti on siis ulos tarkoitettu ja vajaa metrin korkea.

Mä oon vuoden aikana menettänyt hermoni, itkenyt todella paljon, käyttänyt miljoonasti eri keinoja, jotta ei tuhoaisi. Se ei riitä, mutta en kaipaa yhtään lisää neuvoja, sillä uskon käyttäneeni ne jo. Mä veikkaan, että mun pitäisi olla koirakuiskaaja, jotta saisin tuhovimman kuriin. Eikä mulla ole varaa niihin. Mä luovun tosta koirasta vain, jos portti eikä hakaset ovissa enää auta. Oon liian kiintynyt tuohon koiraan, että luopuisin siitä helpolla.

Toivon itselleni, että tää seuraava vuosi ois vähemmän hermoja raastava.

❤️