Heippa!

Joo, on kulunut hävettävän kauan aikaa kun edellisen kerran kirjoitin tänne. Oon ollut aktiivisempi Instagramin puolella kuin täällä tai Facebookissa. Yritän kuitenkin parhaani, sairauden kanssa ei vain aina ole helppoa.

Kevättä kohti mennään kuitenkin ja sainkin maanantaina lääkäriltä luvan puolittaa mun masennuslääkkeen. Mikä on hyvä, koska näin keväisin alkaa se jokavuotiset virtapiikit. Kuitenkaan, en saa kotona tarpeeksi aikaan. En tiedä perimmäistä syytä. Ja kun asiaa pohtii, niin ensimmäisenä tulee mieleen sana laiska. Että aivan kuin mä vain olisin vain ja ainoastaan laiska, joka ei halua tehdä mitään. Mä haluan tehdä, mä pystyn mutta aloittaminen on hemmetin hankalaa. Mä tiedän, mulla on taitoja ja hyviä sellaisia. Osaan hyödyntää niitä kotielämässä, mutta en muutoin.

Niin ja aloitin sekä lopetin avotyössä. Aloitin helmikuussa Kissatalolla, mutta tässä kuussa jouduin luovuttamaan fyysisten juttujen takia. Ja se harmittaa, ottaa päähän ja rankasti. Koen ajoottain olevani vain epäonnistunut yksilö, joka ei jaksa edes 8h viikossa jaettuna kahdelle päivälle. Ajatus ei kestä kuitenkaan kauaa enää, ne tulee joskus mieleen ja kestää aikansa, mutta lähtee aina pois. Hyvää asiassa on se, että mä oon nyt kolme kertaa koettanut päästä takaisin töihin. Mä olen yrittänyt parhaani ja se saa riittää. Se riittää. Mä tiedän itse, että nyt kävi näin ja maailma pyörii edelleen. Ei tää oo maailmanloppu.

Todella hyvää kevättä kaikille.

~ Hilda